Elämänmittainen matka delfiinien pelastajana

Ric O'Barry / DolphinProject.net
Ric O’Barry / DolphinProject.net

Delfiiniviihdeteollisuutta vastaan vuosikymmeniä kampanjoinut Ric O’Barry vieraili marraskuussa Suomessa kertomassa kokemuksistaan delfiinien parissa. O’Barryn ura alkoi kuitenkin hyvin toisenlaisessa maailmassa – delfiininpyydystäjänä ja eläintenkouluttajana yhdysvaltalaisessa delfinaariossa Miamissa 1960-luvulla.

”Suhteeni delfiineihin oli silloin hyvin erilainen kuin nyt. Suhtauduin ammattiini hyvinpalkattuna työnä, jossa pääasia oli se, mitä nämä kiehtovat eläimet voivat tehdä ihmistä varten. Vaikka meille oli tärkeää pitää hyvää huolta delfiineistä, emme kyseenalaistaneet niiden käyttöä yleisön viihdyttämiseksi”, kuvailee O’Barry nuoruuden ammattiaan.

Hän toimi myös suositun Flipper-televisiosarjan delfiinien kouluttajana. Nuoren delfiinikouluttajan maailma kuitenkin muuttui, kun Kathy-niminen Flipperiä näytellyt delfiini kuoli ohjaajansa silmien edessä lopettamalla hengittämisen. O’Barry uskoo Kathyn tehneen itsemurhan seurauksena yksitoikkoisesta elämästä delfinaarion altaassa, ja hän ymmärsi delfiinien pitämisen vankeudessa olevan väärin.

Delfiininpyytäjästä suojelijaksi

O’Barry perusti jo 1970-luvun alussa Dolphin Project -järjestön, joka levittää tietoa delfiinien viihdekäytön ongelmista ja mahdollisuuksien mukaan kuntouttaa delfiinejä uudelleen vapauteen.

Nykyään O’Barry kampanjoi etenkin delfiinien massateurastuksen lopettamiseksi Japanin Taijissa. Oscar-palkittu -dokumenttielokuva The Cove kertoo Taijissa vuosittain tapahtuvasta julmasta delfiininpyynnistä ja aktivistien työstä toiminnan dokumentoimiseksi. Taijin idyllisestä poukamasta pyydystettyjä delfiinejä myydään edelleen huikeilla summilla maailman delfinaarioihin, vaikka moni maa on jo estänyt delfiinien tuonnin kaupungista.

”Median voima on valtava. Tarinat, kuten elokuvamme ja sen jatkoksi tehty tv-sarja, herättävät tunteita ja vaikuttavat voimakkaammin kuin paraskaan luento”, O’Barry pohtii. ”Kun CNN näytti Blackfish-elokuvaa useaan otteeseen tv:ssä, laski yhdysvaltalaisen merieläinpuiston SeaWorldin tuotto merkittävästi”.

Merinisäkkäiden viihdekäytön suosio on maailmalla laskussa eläinten hyvinvointiongelmien vuoksi ja Intia on edelläkävijänä antanut valaille ja delfiineille ei-inhimillisen henkilön aseman. Suomessakin Särkänniemi ilmoitti viime lokakuussa lopettavansa delfinaariotoiminnan vedoten taloudellisiin vaikeuksiin ja yleisön kriittiseen palautteeseen.

”Delfinaariot väittävät opettavansa yleisölleen tietoja delfiineistä ja niiden elämästä. Tosiasiassa ne välittävät tietoa ainoastaan eläinten hyödyntämisen näkökulmasta”, sanoo O’Barry. ”Vankeudessa näiden hyvin älykkäiden eläinten liikkumista, sosiaalisia suhteita, käyttäytymistä ja koko elämää manipuloidaan ja rajoitetaan.”

”Tulemme varmasti näkemään että monet maat seuraavat Suomen esimerkkiä ja sulkevat delfinaarioidensa ovet”, O’Barry uskoo. ”Pidän myös tärkeänä, että eläinasiajärjestöt vaikuttavat nyt poliitikkoihin, jotta lakiinne kirjataan kielto delfinaariotoiminnalle.”

Pioneerityötä vangittujen vapauttamiseksi

”Brasilia, Haiti, Nigaraqua, USA…”, luettelee O’Barry maita, joissa hän on tehnyt työtä delfinaarioista vapautettujen eläinten kotiuttamiseksi meriympäristöön. Takana on useita onnistumisia, esimerkiksi Etelä-Koreassa mereen sopeutettua delfiiniä seurattiin radiolähettimellä yli vuosi. Delfiinin kannalta tilanne on hyvä, jos se pystyy liittymään delfiinilaumaan synnyinseudullaan, mutta kotiutuminen on mahdollista myös muualla.

”Delfiinit on totutettava pois vankeudessa omaksutuista tavoista ja opetettava ne vähitellen saalistamaan ruokansa itse. Eläimet ovat yksilöitä ja jotkut niistä ovat kokeneet jopa tahallista kaltoin kohtelua. Siksi ne tarvitsevat enemmän apua ja aikaa. Työ vaatii perehtymistä kunkin eläimen tilanteeseen ja paljon kärsivällisyyttä”, O’Barry kuvailee.

O’Barry kertoo haikean tarinan Stephania-delfiinistä, jota valmennettiin vapauteen kolumbialaisessa merieläinpuistossa vietetyn elämän jälkeen. ”Stephania jäi kiertämään pientä merenlahtea ja odottamaan ruokaa, vaikka myrsky vei mennessään sitä merestä erottavan aidan.”

”Joillakin yksilöillä voi olla niin vakavia fyysisiä tai psyykkisiä terveysongelmia, että ne eivät enää sopeudu luontoon. Tällöin paras vaihtoehto on erityisesti merinisäkkäille rakennettu turvapaikka – luonnonallas, joka on erotettu avoimesta merestä ja jossa eläinten yksilöllisestä hoidosta huolehditaan”, O’Barry muistuttaa.

Merinisäkkäiden turvapaikoista ei ole vielä juurikaan kokemuksia, mutta useita lupaavia rakennushankkeita on meneillään eri puolilla maailmaa. Luonnonturvapaikka olisi varteenotettava vaihtoehto myös Särkänniemen delfiineille, joista vanhimmat ovat jo iäkkäitä. Nuorimmat delfiinit taas ovat syntyneet vankeudessa ja vaativat jatkuvaa lääkehoitoa perinnöllisen sairautensa takia.

”Olen iloinen voidessani pelastaa lähes kuolemassa olevia eläimiä takaisin elämään ja vapauteen. Seurasin, kun ensimmäiset Särkänniemen delfiinit saapuivat Meksikonlahdelta Tampereelle vuonna 1985. Nyt olisin onnellinen voidessani nähdä, että niille tarjottaisiin paras mahdollinen loppuelämä.”

Hannele Ahponen

Animalian vs. viestintäpäällikkö

Kuva: DolphinProject.net

Mainokset

One thought on “Elämänmittainen matka delfiinien pelastajana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s